Kesäretki osa.2

Kesäreissu jatkui Mäntän kuvataideviikoille.
Taas lyhyesti lisään omia mietteitä ja tunnelmia. Kohteiden omilta sivuilta voi käydä tutkimassa lisää tai käydä paikanpäällä, näitä voin suositella.

Puistonäyttely Kiusalan taiteilijatalon pihalla. 

Ensin menimme puistonäyttelyyn "Kiusallakin on hyttyset ja..." 

Hyttysiä ja muita mukavia veistoksia puistosta löytyi. Materiaalivalinnat yllätäviä, kaikea sitä voikin käyttää kunhan vian mielikuvitus riitää. Leppoisaa siellä oli kävella, ilmakin oli mitä parhain. 

Taidenäyttely Galleria Päivölän Gellaria 

Viereisestä puistosta löytyi pieni kellari, joka olikin galleria Gellari. Varoituksista huolimatta uskalsimme sisälle ja kyllä kannatti olla rohkea.  Kierrätysmateriaaleista oli tehty hienoja teoksia,  pieni mutta mielenkiintoinen paikka. Eikä kuitenkaan oikeasti kovin vaarallinen. 

Pekilo-  kesän 2018 näyttely Kartasto

Tänä vuonna varsinaiseksi kohteeksi olimme valinneet Pekillon.  Myös sen pihalla oli muutama muka pelottava olio, piikit pystyssä ja kita auki. Vaan me jo osaimme olla rohkeita. 

Näyttely oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, Kartasto-näyttely oli monipuolinen, muutakin kuin pelkkiä tauluja, se on aina minun mieleeni. Välillä me katselimme taidetta ja välillä taide katseli meitä. Ja oli meillä hauskaa, iloisella mielellä lähdimme. 

 Väinölä- ihmisyyden tunnustajien yhteisö

Aseeton Suomi- kesänäyttely otsikolla Teosofis-kalevalaista kuvataidetta Mäntän Sampolassa ja on ripustettu joka vuosi. Näyttelykokonaisuus koostuu nykyisin seitsemän taiteilijan teoksista.

Ajatuksia herättävä näyttely, totta tosiaan. Jos alkoi kiinstamaan niin klkikkaapa linkkiä kollaasin yllä.  Tätä ei voi yhdessä postauksessa selittää. 

Olipa mukava taas reissata ja tutkia taidetta. 

Teemakollaasin taidekesä

 

Kesäretki osa1

Jokavuotinen reissu taidetta tutkien tuli tehtyä. Lyhyesti lisään omia mietteitä ja tunnelmia. Kohteiden omilta sivuilta voi käydä tutkimassa lisää tai käydä paikanpäällä, näitä voin suositella.

Wiurilan kesän taidenäyttelyssä käytiin katsomassa Päättymättömiä kuvioita.
https://fi-fi.facebook.com/wiurilankesa/ 
http://www.wiurilankesa.fi/

Hyvin mielenkiintoisia teoksia ja erikoisia tekniikoita saatiin ihailla. Varoen Viljamakasiinin korkeita portaita kivuttiin ja löydettiin katseltavaa koko ajan lisää. Vähän rohkeuttakin tarvittiin, ainakin siiloihin kurkistaessa, jännä juttu. Avaingalleriassa kannattaa käydä myös katsomassa, tunnelmaa ei voi sanoin kuvata, se pitää kokea. Kaikki neljä rakennusta tutkimme ja ihastuimme näyttelyyn.

Seuraavaksi suuntasimme Iittalaan, siellä oli naivistit pystyttäneet näyttelyn.
https://fi-fi.facebook.com/naivistit.iittalassa/

https://naivistit.fi/

Täältä ei voi lähteä kuin hymyssä suin, paljon töitä oli esillä. Paljon iloisia töitä, joissa kaikki on mahdollista.  Töiden nimiäkin oli hauska tutkia. Upea näyttely. Naivisteilla on humoristinen ja rajaton mielikuvitus, kukapa muu voi esim. maalata  seeproja lumiseen koivikkoon. 

Kaikki on mahdollista, kuten tämä tiikeri Iittalan keskustassa. 

Viimeisenä oli Suomen suurin yksityinen lelumuseo. Helminauha sijaitsee Jämsän Alhojärvellä, hyvin navi sinne opasti. Kaunista seutua.
https://www.facebook.com/LelumuseoJamsa/

Lelumuseossamme on noin 5000 eri esinettä ja esillä on myös mittava Arabia-astioiden kokoelma. Monta tuttuakin lelua löytyi meille aikuisille, ei voi uskoa kuinka monenlaista lelua sitä ennen oli. Aivan uskomaton oli Juuso Peltomäen pienoisjunarata ympäristöineen. Kaikki ne pienet yksityiskohdat, ei voi kuin hämmästellä. Samoin kuin sitä lelujen määrää!

Lapsetkin viihtyivät, niin sisällä kuin ulkona, jossa sai leikkiä. Taikametsän polkukin löytyi. Karhuja päästiin silittämään, mutta kanat keikuttivat päätän niin epäilevinä, että katselimme vain vähän kauempaa. 

Matkamme jatkui Mäntän taidekaupunkiin, siitä seuraavalla kerralla.

Teemakollaasin taidekesä

 

Elämyksiä patsaspuistossa

Monet kerrat olemme ohi ajaneet, mutta ei olla poikettu katsomaan.  Metsänreunassa jo näkee aika erikoisia rakennelmia, veistoksia sanotaan.  Viime kesänä sitten pysähdyttiin ja tutkittiin tämä Alpo Jaakolan Patsaspuisto.  Hyvin paikan löytää, kun Turusta ajaa Tampereelle 9-tietä, niin 8 km ennen Loimaata löytyy, aivan tien vieressä on isot kyltit.
Paikka yllätti positiivisesti. Siellä on paljon katseltavaa paljon puu-, betoni-, metalli- ja kivipatsaita ja veistoksia.
Puistossa voi kävellä "Taiteen kivistä polkua" pitkin ja poikin. Vastaan tuli omaperäisiä, melko isojakin teoksia. Kuin jossakin mystisessä satumetsässä olisi ollut. Teokset ovat ajan kuluessa nivoutuneet yhteen luonnon kanssa, joka oli taiteilijan toivekin. Omaperäisiä olivat teosten nimetkin, välillä vähän kartalla sekoisimme, missä mikin on. Mutta luulimme löytäneet oikeat nimet jokaiselle.

Nuori Alpo Jaakola muutti 50-luvulla metsään rakentamaansa lautamökkiin, ja pian mökin ympäristö alkoi täyttyä patsaista ja hänen taiteestaan. 25 vuoden aikana alueelle rakentuivat ateljeerakennus, sauna, ylämökki, pimeä vaja, lataamo ja muita rakennuksia.
Alpo Jaakola oli itseoppinut kuvanveistäjä, taidemaalari, joka tunnettiin myös lempinimellä Loimaan Shamaani. Hän opiskeli vain yhden ainoan lukukauden Turun piirustuskoulussa. Opettajien mielestä  koulutus vain pilaisi hänen omintakeisen ja persoonallisen tyylinsä. Hyvin omaperäinen on hänen tyylinsä. "Vain tuulen suunnilla on merkitystä" oli hän itse sanonut kyselyihin tyylisuunnasta.
Alpo Jaakola muutettua -73 alue oli tyhjillään, kunnes Loimaan kunta osti  alueen 1993 ja avasi sen Alpo Jaakolan Patsaspuistona yleisölle.

Tämä oli näyttely, jossa ei tarvinnut pelätä että kaataa tai pudottaa jonkin veistoksen, sen verran jykeviä olivat.  Lisää katsottavaa löytyi Jaakolan entisessä asuinrakennuksessa Metsämökissä,  ateljeessa ja veistoshuoneessa, jossa nyt oli neuvonta ja kahvila.  

Patsaspuiston läheisyydessä sijaitsee vanhaan kuivurirakennukseen tehty galleriatila, jossa tänä kesänä on Henri Ahtin, Markku Haanpään ja Aamu Tikkasen yhteisnäyttely ”Suojiin hanen harmajan”. Patsaspuiston kahvilassa on esillä Loimaan Kamerat ry:n yhteisnäyttely Luonnon taikaa I & II.  Paljon siis katseltavaa, tänne kannattaa poiketa. 

Teemakollaasin taidekesä

 

ps. Ylen Elävä Arkistosta löytyi dokumentteja Alpo Jaakolasta. Tietoa taiteilijasta löytyy netistä helposti, itsekin löysin paljon uutta tarinaa. 

Taidekesä retki

Jokavuotinen matkakohteeni on pieni Mäntä-Vilppula, kaupunki täynnä taide-elämyksiä. Tänä vuonna en ole reissua vielä tehnyt, tässä siis kuvia viime vuosilta. Yläkuvan inspiroi kauniisti maalattu purkutalo. v. 2017
Viva Granlund: 100 +++ puuta, muraali, yhteisöllinen taideteos Kauppakatu 17:ssä. Kiersimme tätä moneen kertaan ympäri, joka seinä oli koristeltu kauniisti.

Mäntän kuvataideviikkojen pääpaikka on Pekilo. Kuvaa en löytänyt, mutta suunnistamalla kohti kaupungin korkeinta tehtaanpiippua rakennus on siinä aivan vieressä.

Kesän näyttely Kartasto pitää käydä katsomassa, näyttelyn 57 taiteilijaa johdattelevat kävijän polveilevalle tielle kartoittamaan maailmaa. Sinne mennään.

Ja Mänttä-Vilppulassa käydessä kannattaa tutustua myös Serlachiuksen taidemuseoihin, Gösta ja Gustaf. Molemmissa löytyy katsottavaa ja tutkittavaa. Aikaa kannattaa varata reilusti. Erikoisesti Gustaf-museon tarinat ja historia teki vaikutuksen. Tehtaan historia ja Vuorineuvos Gösta Serlachius taidekokoelmat ja miten kaupungista tuli taidekaupunki.

Niin monena vuonna kun olemme siskon kanssa kuvataideviikolla käyneet, niin aina löytyy uutta katsottavaa. Vuonna 2014 Mäntän kirkko oli verhoiltu asukkaiden vanhoihin kauluspaitoihin. Installaatio herätti sekä ihastusta että vihastusta. Me kuuluimme ihastelijoihin.

Teemakollaasin taidekesä

 

Lisäksi Mäntä-Vilppulasta löytyy myös hyviä ruokapaikkoja ja kauniita maisemia.