Kesäreissu jatkui Mäntän kuvataideviikoille.
Taas lyhyesti lisään omia mietteitä ja tunnelmia. Kohteiden omilta sivuilta voi käydä tutkimassa lisää tai käydä paikanpäällä, näitä voin suositella.
Ensin menimme puistonäyttelyyn "Kiusallakin on hyttyset ja..."
Hyttysiä ja muita mukavia veistoksia puistosta löytyi. Materiaalivalinnat yllätäviä, kaikea sitä voikin käyttää kunhan vian mielikuvitus riitää. Leppoisaa siellä oli kävella, ilmakin oli mitä parhain.
Viereisestä puistosta löytyi pieni kellari, joka olikin galleria Gellari. Varoituksista huolimatta uskalsimme sisälle ja kyllä kannatti olla rohkea. Kierrätysmateriaaleista oli tehty hienoja teoksia, pieni mutta mielenkiintoinen paikka. Eikä kuitenkaan oikeasti kovin vaarallinen.
Tänä vuonna varsinaiseksi kohteeksi olimme valinneet Pekillon. Myös sen pihalla oli muutama muka pelottava olio, piikit pystyssä ja kita auki. Vaan me jo osaimme olla rohkeita.
Näyttely oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, Kartasto-näyttely oli monipuolinen, muutakin kuin pelkkiä tauluja, se on aina minun mieleeni. Välillä me katselimme taidetta ja välillä taide katseli meitä. Ja oli meillä hauskaa, iloisella mielellä lähdimme.
Aseeton Suomi- kesänäyttely otsikolla Teosofis-kalevalaista kuvataidetta Mäntän Sampolassa ja on ripustettu joka vuosi. Näyttelykokonaisuus koostuu nykyisin seitsemän taiteilijan teoksista.
Ajatuksia herättävä
näyttely, totta tosiaan. Jos alkoi kiinstamaan niin klkikkaapa linkkiä kollaasin yllä. Tätä ei voi yhdessä postauksessa selittää.
Olipa mukava taas reissata ja tutkia taidetta.
