Millin vakka:
Oli kerran iloinen akka.
nimeltään Millin ja vakka.
Parhaan kuvat seinään hakkaa,
loput säilöön vakkaan nakkaa.
Hymysuin hän olla vois.
iloa jos ne toisille tois
----
Tällä runolla alkoi tämä blogini. Meissä jokaisessa asuu pieni taiteilija, aivan kuten minä, Millin.
Korppa jossa asun ei halua itsestään mitään kertoa eikä näyttäytyä. Koristelin sen omilla kuvillani,
kuten näkyy, olen viivoja ja maalia sentin siveltimellä, kukkia, kiemuroita ja ympyröitä.
Olen lisännyt kovin pieniä paloja omakuvastani, milli kerrallaan, kommentoitiin. Siksi tein kollaasin vähän suuremmilla kuvilla. Vasen käsivarsi on maalattu vasemmalla kädellä, tietenkin. Muuallakin osin, oikean avustamana. Mielivärini ovat sininen vihreä ja keltainen, mihin ne kuvastani on kadonneet?
Kyllä minua niin nauratti, kun kiinnitin koko omakuvaani seinään. Ajatus oli oveen kiinnittää, mutta siitä tulikin niin vauhdikas, ettei mahtunutkaan, viereiseen seinään oli kiinnitettävä. Käsipaino kädessä on muistutus, että elämä on muutakin kuin istumista pöydän ääressä taiteilemassa ja bloggaamassa.
Hih!
Ja papukaijamerkki, tietenkin