Aamurusko

 18 x18 cm

"Vuoren huipulle vie monta polkua,
mutta näköala sieltä on aina sama."
Tuntematon

Verda flustro

koko 18 x 18 cm

Taion auringon esille,

hanget heleäksi loistamaan.

Harmauden mielestä poistamaan,

värit alkavat tanssimaan.

Tyyny Tyynet

Aamulla herätessäni löysin tyynyni kulmasta oli nämä iloiset otukset.  Satusivellin haasteen innoittamana päätin heti ikuistaa nämäkin paperille. Otusbongaus onkin hauskaa!  

Omituisia otuksia

SatuSivellin pyytää haasteessaan: Nyt kun on valoisaa tuijota puuta, siristä silmiäsi ja odota, kunnes jokin oksa muuttuu otukseksi. Jos et näe tällä hetkellä puita, tuijota vessan kaakeleita, makuuhuoneen kattoa, mitä tahansa, mistä otus tulee esiin. 

Olenkin aina ihmetellyt kuinka luonto toistaa itseään, puissa, kannoissa, lumikokkareissa voi helposti hahmottaa ilmeitä ja eläviä otuksia, joskus lähes aidon näköisiäkin.  Pimeässä pitäisi malttaa olla päästämättä mielikuvitusta liiaksi valloilleen, ettei ala pelottamaan.   

Nappasin luonnoslehtiön mukaani vessaan ja kaakelien marmorikuvioissa näin näitä otuksia.  Ei kovin pelottavia, mikä toisaalta on ihan hyväkin, tässä pikku huoneessa!  

Ei päätä ei häntää

Mitähän tästä oikein pitikään tulla.  Olkoon vaikka väli kevennyksenä.

Viiva ja varjo

SatuSivellin haaste -  "tällä viikolla etsimme, millainen sinun viivasi ja varjosi on."

Tämä onkin mielipuuhaani, yleensä piirrän näitä ohuella tussilla.  Lyijykynä olikin mielenkiintoinen tuttavuus.  Pehmeä kynä tylsyi nopeasti ja viiva leveni, teroituksen jälkeen viiva oli taas paljon ohuempi.  Vaikeinta oli tehdä pitkää suoraa viivaa ja mukavinta oli varjostus.  Taisin jo vähän liikaa innostua. kuvassa näyttää vieläkin suttaisemmalta.
Kuvan koko on 21x 21cm,  seuraavan teen kyllä isompana...

Kukat vaasissa

Leikki 1

SatuSiveltimen ensimmäisessä haasteessa leikitään jauhoilla. "Tarkoitus on tehdä hiekkaranta, hiekkadyynejä, erämaa tai vaikka keidas erämaan keskelle. "

Käytin taustalla sinistä silkkipaperia.  Jauhoina oli ruis-, talkkuna- ja riisijauhoja sekä kaljamallasta.  Rekvisiitta mitä pihalta löytyi. Kaikkea ei ollut lumi onneksi peittänyt.

Tämä oli hauskaa, vielä innostuin jatkamaan...

 Lisää jauhoja pöydälle ja kolmiulotteisempaa.  Puuvajasta löytyi tuohenpalanen, josta nopeasti rakensin pikku mökin itselleni.  Mikäpä tuolla olisi asustella, pehmeitä hiekkaportaita pitkin olisi mukava astella kivelle ja vilvoitella varpaita rantavedessä.

Lisää jauholeikkiä TÄÄLLÄ  

Suolaista

Ja taas saa levittään joulusiivotulle pöydälle pelit ja pensselit, purkit ja purnukat!  Huvittelin aluksi piirtämällä suolaan.  Kuva , ravistus, kuva ravistus... hauskaa. 
Haaveileva enkeli pääsi kamerakuvaan.

Enpä osannut kuvitella mihin tämä oman blogin aloittaminen johtaakaan.  Vasta nyt olen löytänyt  toinen toistaan upeampia blogeja,  niitä olen ihastellen selannut viime aikoina.  Ihan pieni pää menee pyörälle. 
Monta uutta ideaa on tullut, josko niistä löytyisi se oma juttunikin.  Vaikka välillä kun katselee upeita maalauksia ja piirroksia, niin arveluttaa kehtaanko omiani enää esille lisätäkkään.  Toisaalta ken leikkiin ryhtyy, niin leikin kestäköön.

 "Floristikaksoset laulavat kukkilleen" 

Kukkariemua

. . .  ja lahjat peittyy kääröihin . .

No onkos tullut kesä

Koristetaloja taas innostuin tekemään!  Näissä on yksi juttu, jota en vielä ole kertonut.  Kaikki ovat kaksipuolisia, vähän kuin  kesä ja talvipuoli. Voi kääntää toisinpäin kun haluaa vaihtelua.  Kuvien parit ovat siis yksi ja sama juttu.

Korkeutta on 35-40 cm leveyttä n. 15cm. Materiaali on siis 18mm koivua tai mäntyä. 

Muistan

Sitä puutarhaa en voi unohtaa,

Sinne pieni tyttö pääsi piiloon.

leikkimään satuleikkejään.

Kukat kurkoittivat kilpaa kohti taivasta.

Ruusujen tuoksu otti syleilyyn.

Kukkapenkkejä ympäröi pehmeä nurmi, 

nurmi kututti pieniä jalanpohjia.

Joskus löytyi neliapila.

Haaste: Mandala 16

-sitä en unohda koskaan-