30. tammikuuta 2013

Oransista


Kuin hermolepoa näiden piirtäminen ja samaalla saa mieli värikylpyä.


27. tammikuuta 2013

Mustaa ja vihreetä



Kokelin alesta ostamaani vesiväripastaa, sillä nimellä sitä ainakin myytiin.  Jotenkin luulin pastan olevan pehmeää, vaan tämä oli kovaa.  Vai olisko jotakin vanhaa, alessa kun oli?  Vedellä siitä kyllä väriä sutiin sain ja vähän sormenpäälläkin piti värittää.  Pohjana vanha kuvataulu. jonka olin massalla pohjustanut, rösöpinta kun nyt kiehtoo minua. Nyt olisi pohja odottamassa uutta inspiraatiota. Jotakin abstrakstia aluksi suunnittelin.
Jäin miettimään tuota vesiväripastaa, miten se eroaa tavallisesta vesiväristä tai peiteväristä?  Melko peittävää kuitenkin oli.  Mitenkähän tuota olisi pitänyt käyttää.   

26. tammikuuta 2013

Leikki 2- Suolaa!

SatuSivellin-haasteessa  muotoilaan suolalla.

Minun SuolaSadusta taisi tulla SuolaSakari! Vaikeaa oli.  Olihan helppoa aloittaa alusta uudelleen, mutta vaikka kuinka yritin niin  en saanut  kasvonpiirteitä mieleisekseni.  Toinen silmäkin ihan poskella, mutta tuulenhalkaisija on komea!   Huomasin ja myönnän, ettei  ole ihan minun juttuni tämä suolalla muotoileminen.  Hauskaa oli kuitenkin kokeilla.


25. tammikuuta 2013

Aika tulla, aika mennä



Pinta latistui valokuvassa, näkyykö lähikuvasta paremmin pinnan rösöisyys.



22. tammikuuta 2013

Aamurusko


 18 x18 cm
"Vuoren huipulle vie monta polkua,
mutta näköala sieltä on aina sama."
Tuntematon

20. tammikuuta 2013

Verda flustro


koko 18 x 18 cm

Taion auringon esille,
hanget heleäksi loistamaan.
Harmauden mielestä poistamaan,
värit alkavat tanssimaan.


19. tammikuuta 2013

Tyyny Tyynet

Aamulla herätessäni löysin tyynyni kulmasta oli nämä iloiset otukset.  Satusivellin haasteen innoittamana päätin heti ikuistaa nämäkin paperille. Otusbongaus onkin hauskaa!  

17. tammikuuta 2013

Omituisia otuksia

SatuSivellin pyytää haasteessaan: Nyt kun on valoisaa tuijota puuta, siristä silmiäsi ja odota, kunnes jokin oksa muuttuu otukseksi. Jos et näe tällä hetkellä puita, tuijota vessan kaakeleita, makuuhuoneen kattoa, mitä tahansa, mistä otus tulee esiin. 

Olenkin aina ihmetellyt kuinka luonto toistaa itseään, puissa, kannoissa, lumikokkareissa voi helposti hahmottaa ilmeitä ja eläviä otuksia, joskus lähes aidon näköisiäkin.  Pimeässä pitäisi malttaa olla päästämättä mielikuvitusta liiaksi valloilleen, ettei ala pelottamaan.   


Nappasin luonnoslehtiön mukaani vessaan ja kaakelien marmorikuvioissa näin näitä otuksia.  Ei kovin pelottavia, mikä toisaalta on ihan hyväkin, tässä pikku huoneessa!  


14. tammikuuta 2013

Ei päätä ei häntää


Mitähän tästä oikein pitikään tulla.  Olkoon vaikka väli kevennyksenä.

10. tammikuuta 2013

Viiva ja varjo

SatuSivellin haaste -  "tällä viikolla etsimme, millainen sinun viivasi ja varjosi on."


Tämä onkin mielipuuhaani, yleensä piirrän näitä ohuella tussilla.  Lyijykynä olikin mielenkiintoinen tuttavuus.  Pehmeä kynä tylsyi nopeasti ja viiva leveni, teroituksen jälkeen viiva oli taas paljon ohuempi.  Vaikeinta oli tehdä pitkää suoraa viivaa ja mukavinta oli varjostus.  Taisin jo vähän liikaa innostua. kuvassa näyttää vieläkin suttaisemmalta.
Kuvan koko on 21x 21cm,  seuraavan teen kyllä isompana...


Kukat vaasissa



3. tammikuuta 2013

Leikki 1

SatuSiveltimen ensimmäisessä haasteessa leikitään jauhoilla. "Tarkoitus on tehdä hiekkaranta, hiekkadyynejä, erämaa tai vaikka keidas erämaan keskelle. "


Käytin taustalla sinistä silkkipaperia.  Jauhoina oli ruis-, talkkuna- ja riisijauhoja sekä kaljamallasta.  Rekvisiitta mitä pihalta löytyi. Kaikkea ei ollut lumi onneksi peittänyt.

Tämä oli hauskaa, vielä innostuin jatkamaan...


 Lisää jauhoja pöydälle ja kolmiulotteisempaa.  Puuvajasta löytyi tuohenpalanen, josta nopeasti rakensin pikku mökin itselleni.  Mikäpä tuolla olisi asustella, pehmeitä hiekkaportaita pitkin olisi mukava astella kivelle ja vilvoitella varpaita rantavedessä.

Lisää jauholeikkiä TÄÄLLÄ